Maksuviiveet varoitusmerkkinä: mitä myöhästely kertoo

Maksuviive tarkoittaa, että laskua ei ole maksettu sovittuna eräpäivänä tai se maksetaan vasta eräpäivän jälkeen. Maksuhäiriömerkintä on eri asia, sillä se on luottotietorekisteriin talletettu tieto, joka voi syntyä vain laissa säädetyllä perusteella. Pelkkä eräpäivän ylitys ei siis automaattisesti synnytä merkintää.

Luottotietolain 25 §:n mukaan yrityksen maksutapatietoihin kuuluva maksun epäsäännönmukaisuutta koskeva merkintä voi perustua vain riidattomaan saatavaan, jonka maksu on yli seitsemän päivää myöhässä. Seitsemän päivää on kuitenkin rekisteröinnin edellytys eikä mikään yleinen riskiraja, eikä laki lupaa, että jokainen tällainen viive päätyisi luottotietoihin.

Yrityksen maksuhäiriömerkinnän perusteena voi olla esimerkiksi tuomio, ulosottotieto tai tratta, eli maksukehotus, jossa maksamatta jättämisen uhkana on julkaiseminen tai merkitseminen luottotietorekisteriin. Trattamenettelystä säädetään luottotietolain 24 §:n 1 momentin 7 kohdassa. Tavallinen maksumuistutus ei yksin synnytä maksuhäiriömerkintää.

Perintälain 7 § sallii tratan vain erääntyneen, selvän ja riidattoman saatavan perintään, ja silloinkin vasta, kun velalliselle on ensin annettu tai lähetetty maksumuistutus, jossa on vähintään 10 päivän määräaika maksamiselle tai huomautuksille, ja tuo määräaika on päättynyt. Trattaa ei voi julkaista tai ilmoittaa rekisteriin ennen kuin sen lähettämisestä on kulunut 14 päivää, ja pääsääntöisesti se on tehtävä viimeistään 60 päivässä. Luottotietolaki asettaa tallentamiselle saman 14–60 päivän ikkunan, joskin 60 päivän enimmäisajasta voidaan sopia kirjallisesti tai sähköisesti toisin. Määräajan täyttyminen ei silti itsessään synnytä merkintää.

Taulukko koskee yritysluottotietoja. Velkojan kannalta siitä kannattaa poimia yksi asia: oman laskun viive näkyy omassa reskontrassa ennen kuin se voi päätyä mihinkään rekisteriin. Asiakkaalla voi silti olla jo muita merkintöjä, joten reskontra ei korvaa luottotietojen tarkistamista.

Tilinpäätös kuvaa päättynyttä tilikautta, ja se julkaistaan vasta jälkikäteen. Tase kertoo tilanteen tilinpäätöspäivänä ja tuloslaskelma koko tilikaudelta, mutta kumpikaan ei kerro, mitkä laskut ovat juuri nyt myöhässä.

Lähimmäs pääsee välillisellä mittarilla, ostovelkojen kiertoajalla. Laskemme sen tässä yksinkertaisesti: tilinpäätöspäivän ostovelat jaettuna tilikauden ostoilla ja kerrottuna 365:llä. Kun luku kasvaa, se voi viitata maksujen hidastumiseen, mutta yhtä hyvin syynä voi olla ostojen väheneminen tai ostovelkojen rakenteen muutos. Kiertoaika ei myöskään mittaa laskujen todellista keskimääräistä maksuviivettä, eikä se ole sama asia kuin eräpäivän jälkeinen viive.

Talvivaara Sotkamo Oy näyttää, miten hankalaa luvun tulkinta on. Emoyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj ja kaivosta pyörittänyt Talvivaara Sotkamo hakivat yrityssaneerausta 15.11.2013. Emoyhtiön menettely alkoi 29.11.2013 ja Talvivaara Sotkamon 17.12.2013, ja vajaa vuosi myöhemmin, 6.11.2014, Talvivaara Sotkamo asetettiin konkurssiin (yhtiön tilinpäätöstiedote 30.4.2015).

Alla olevat luvut ovat Talvivaara Sotkamo Oy:n erillisyhtiön tietoja Valuatumin tietokannasta (tarkistettu 2.10.2026, luottopisteet haettu 7.10.2026). Kiertoajat on laskettu pyöristämättömistä luvuista, ja ostot esitetään positiivisina.

Vuonna 2012 kiertoaika lyheni, vaikka yhtiön taloudessa oli riskejä. Vuonna 2013 se taas venyi 136 päivään, kun ostovelat kasvoivat ja ostot vähenivät, mutta tilinpäätöspäivänä 31.12.2013 Talvivaara Sotkamon saneeraus oli jo alkanut.

Yrityssaneerauslain 17 § kieltää saneerausvelan maksamisen menettelyn alettua, laissa säädetyin poikkeuksin. Maksukielto on siksi yksi mahdollinen selitys vuoden lopun ostovelkasaldolle, mutta aineistosta ei näe, kuinka suuri osa kiertoajan muutoksesta johtui siitä. Pelkästä tunnusluvusta ei voi päätellä, milloin yhtiön laskut alkoivat myöhästyä.

Laskelmaa voivat sotkea myös kausivaihtelu, suuret yksittäiset laskut ja esimerkiksi investointeihin liittyvät ostovelat, eivätkä ostovelat ja tuloslaskelman ostot aina edes kata samoja hankintoja. Yksi yritys havainnollistaa ilmiötä, mutta se ei todista mitään tunnusluvun yleisestä ennustekyvystä. Toimittajan oma laskuhistoria olisi voinut kertoa juuri tämän toimittajan saatavista aikaisemmin, mutta sitä tässä aineistossa ei ole.

Se riippuu mallista. Pelkistä tilinpäätöstiedoista laskettu luokitus ei näe yksittäisen laskun viivettä lainkaan, mutta osa luokituksista käyttää myös maksukäyttäytymistä tai maksuhäiriötietoja, joten rajoitetta ei voi yleistää kaikkiin luokituksiin.

Valuatumin palvelussa luokan rinnalla näytetään luottopisteet asteikolla 0–100 ja arvio kahden vuoden konkurssiriskistä. Pisteet kertovat yrityksen sijoituksen muihin yrityksiin verrattuna, ja ne erottelevat tarkemmin kuin kirjainluokka. Talvivaara Sotkamo oli tilikausina 2007–2012 koko ajan B-luokassa, mutta sen pisteet vaihtelivat 2:n ja 12:n välillä, ja tilikaudelta 2013 luokka oli C ja pisteet 1. Kirjain B kertoo, että riski on korkea; pisteistä näkee, kuinka lähellä joukon heikointa päätä yritys on.

Taulukon luokat, pisteet ja riskiprosentit ovat nyt saatavilla olevia malliarvioita historiallisille tilikausille. Tarkistuksestamme ei voi päätellä, milloin samat arviot olivat käyttäjien saatavilla, joten niitä ei pidä lukea todisteeksi siitä, että malli olisi ennustanut konkurssin etukäteen.

Luokitus tiivistää taloudellisen riskin, kun taas oma reskontra kertoo, miten asiakas maksaa juuri sinulle. Tarvitset molempia, sillä hyväkään luokitus ei takaa, että seuraava lasku maksetaan ajallaan.

Kun tarkistimme Talvivaara Sotkamon tiedot 2.10.2026, maksuhäiriölista oli tyhjä. Se ei tarkoita, ettei yhtiöllä olisi koskaan ollut maksuhäiriöitä: luottotietolain 28 § edellyttää konkurssitietojen poistamista viimeistään viiden vuoden kuluttua konkurssin alkamisesta, ja muillakin merkinnöillä on omat säilytysaikansa. Tyhjä lista ei siis ole täydellinen maksuhistoria, eikä se yksin selitä, miksi tieto puuttuu.

Luokituksesta ja sen rajoitteista voit lukea lisää palvelun luottoriski-sivulta.

Yksittäinen viikon viive ei vielä kerro maksukyvyttömyydestä, ja senkin merkitys riippuu saatavan koosta, asiakkaan historiasta ja oman yrityksesi kassatilanteesta. Vahvempi syy selvittää tilanne on viive, joka toistuu ja pitenee.

Asiakas, joka on maksanut kaksi vuotta tasaisesti viisi päivää myöhässä, on aivan eri tapaus kuin asiakas, jonka viive venyy kolmessa kuukaudessa viidestä päivästä kolmeenkymmeneen. Ensimmäinen on tapa, jälkimmäinen muutos. Kyse on käytännön arviointiperiaatteesta, ei tutkimuksella vahvistetusta hälytysrajasta.

Sovittu maksuaika kannattaa pitää erillään maksuviiveestä. Yritysten välisessä tavara- ja palvelukaupassa maksuaika saa maksuehtolain 5 §:n mukaan ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu, joten sovittu 60 päivän maksuaika ei itsessään ole viive. Jos asiakas kuitenkin yllättäen pyytää pidempää maksuaikaa, luottoehdot on syytä tarkistaa.

Intrumin aineistossa maksuviiveitä oli vuoden 2026 toisella neljänneksellä 5,56 prosentilla tutkimusaineiston yrityksistä ja yli 100 henkilöä työllistävistä yrityksistä 27,1 prosentilla (Intrum, 13.7.2026). Luvut kuvaavat Intrumin havaitsemia viiveitä eivätkä kaikkien yritysten kaikkia laskuja, ja suurella yrityksellä on myös enemmän mahdollisuuksia siihen, että ainakin yksi lasku viivästyy.

Tilasto ei kerro viiveiden syytä. Taustalla voi olla hyväksyntäkierto, laskuvirhe, talon maksukäytäntö tai aito maksuvalmiusongelma, ja syy on selvitettävä asiakaskohtaisesti. Suuri koko ei kuitenkaan ole syy sivuuttaa viivettä. Vertaa asiakkaan kehitystä sen omaan historiaan ja katso samalla laskumäärää ja erääntyneiden saatavien osuutta.

Maksuviive sitoo velkojan käyttöpääomaa ja voi aiheuttaa rahoitus- ja selvittelykuluja, joiden todellinen määrä riippuu velkojan omasta tilanteesta. Velalliselta vaadittava viivästyskorko ja perintäkulujen korvaus ovat eri asia kuin velkojalle oikeasti syntyvä kustannus.

Korkolain 4 a §:n mukainen kaupallisten sopimusten viivästyskorko on 10,5 prosenttia vuodessa ajalla 1.7.–31.12.2026, eli viitekorko 2,5 prosenttia lisättynä 8 prosenttiyksiköllä (Suomen Pankki, 30.6.2026). Käytämme esimerkeissä tätä korkoa, mutta oman sopimuksen korkoehto kannattaa tarkistaa erikseen.

Perintälain 10 i §:n mukaan velkojalla on lisäksi oikeus 40 euron vakiokorvaukseen, kun maksuehtolain tarkoittama maksu on viivästynyt niin, että oikeus viivästyskorkoon on syntynyt. Muita saman saatavan perintäkuluja voi vaatia korvattavaksi vain siltä osin kuin ne ylittävät vakiokorvauksen.

Korko on laskettu kaavalla laskun maksamaton pääoma × 0,105 × viivepäivät / 365. Esimerkeissä korko pysyy samana koko viiveen ajan, osasuorituksia ei ole, eikä yhteensä-sarakkeessa ole mukana laskun pääomaa.

Viivästyskorko ja korvaus eivät poista luottotappion mahdollisuutta, eikä niiden saaminen ole varmaa. Velkojan tärkein keino onkin pitää avoimen saatavan määrä hallinnassa ennen kuin viive ehtii muuttua luottotappioksi.

Viiveeseen kannattaa reagoida nopeasti ja suhteuttaa toimet saatavan kokoon ja asiakkaan tilanteeseen. Ensin on hyvä selvittää perusasiat: onko lasku päätynyt oikealle vastaanottajalle, onko se hyväksytty ja onko asiakkaalla huomautettavaa sen perusteesta tai määrästä.

1. Seuraa merkittävien asiakkaiden maksamista. Keskimääräisen viiveen lisäksi kannattaa katsoa avoimia erääntyneitä saatavia, pisimpiä viiveitä ja niiden euroarvoa, sillä maksettujen laskujen keskiarvo ei paljasta laskuja, jotka ovat jääneet kokonaan maksamatta.
2. Kysy viiveen syy ja sovi konkreettinen maksupäivä. Jos maksulupaus rikkoutuu kerta toisensa jälkeen, luottoriski on arvioitava uudelleen. Suuren tai poikkeavan viiveen kanssa ei kannata odottaa kuukausia.
3. Tarkista asiakkaan ajantasaiset tiedot: verovelkarekisteri, saatavilla oleva tilinpäätös, maksuvalmius, luokitus ja maksuhäiriöt. Käytännön tarkistuslistan löydät luottoriskin arvioinnin artikkelista.
4. Mieti seuraavan kaupan ehdot: lyhyempi maksuaika, pienempi luottoraja tai ennakkomaksu. Voimassa olevan sopimuksen ehtojen muuttaminen ja toimitusten keskeyttäminen on arvioitava sopimuksen perusteella.
5. Lähetä maksumuistutus ja siirrä saatava tarvittaessa perintään. Jos harkitset trattaa, varmista edellä kuvatut edellytykset ja määräajat; tavalliseen muistutukseen lisätty maininta mahdollisesta maksuhäiriömerkinnästä ei riitä.

Kausivaihtelu ja asiakkaan laskuprosessin muutokset on otettava huomioon, mutta ne eivät automaattisesti selitä kasvavaa viivettä. Jos asiakkaan viive pitenee samaan aikaan kun tilaukset kasvavat, selvitä tilanne ennen kuin otat lisää luottoriskiä. Luottoriskiraportin luokitus, luottopisteet, konkurssiriskiarvio ja viitteellinen luottoraja tukevat päätöstä, ja oma maksuhistoria täydentää niitä.