FAQ

Alla oleva kuva havainnollistaa, miten suomalaiset yritykset sijoittuvat Valuatumin luokitusmallissa keskeisten tunnuslukujen perusteella. Kuvassa jokainen piste vastaa yhtä yritystä:

• Vaakasuunnassa on kannattavuus (kokonaispääoman tuotto)
• Pystysuunnassa vakavaraisuus (omavaraisuusaste)

Oikeassa yläkulmassa ovat tyypillisesti kannattavat ja vakavaraiset yritykset, kun taas vasemmassa alakulmassa ovat heikomman kannattavuuden ja vakavaraisuuden yritykset. Pisteen väri kuvaa yrityksen luottoluokkaa: vihreät yritykset ovat matalamman riskin ja punaiset korkeamman riskin yrityksiä.

Taustalla olevat värialueet kuvaavat sitä, mikä luokitus kyseisillä tunnusluvuilla on tyypillisin.

Jos yrityksen tilanne on muuten tavanomainen (ei poikkeuksellisia riskitekijöitä), kuva antaa hyvän suuntaa-antavan käsityksen siitä, millaiseen luokitukseen yritys yleensä sijoittuu. Mikäli esimerkkiyrityksen luvut ovat muutoin neutraalit, vaaditaan A-alkuiseen luokitukseen (parhaan 20% joukossa suomalaisyrityksistä) 75-100% omavaraisuusaste sekä positiivinen oman pääoman tuottoprosentti.

Valuatumin ja muiden toimijoiden luottoluokituksia ei voi verrata suoraan toisiinsa. Sama yritys voi saada eri palveluista erilaiset luottoluokitukset, vaikka yrityksen riskistä ei olisi tehty olennaisesti erillaista arviota.

Tämä johtuu siitä, että eri toimijat jakavat luokituksensa eri tavalla. Valuatumin mallissa vain noin kolmannes (33 %) yrityksistä sijoittuu A-luokkiin (AAA-A), mikä on lähempänä kansainvälisten luottoluokituslaitosten, kuten Standard & Poor’sin käyttämää jakaumaa. Esimerkiksi Suomen Asiakastiedolla A-luokkiin (AAA-A) sijoittuu noin 90 % kaikista yrityksistä.

Ero ei siis aina johdu siitä, että yrityksen riski nähtäisiin eri tavalla, vaan siitä, miten luottoluokitukset on jaettu kaikkien yritysten kesken. Tämän vuoksi Valuatumin luottoluokitus voi näyttää matalammalta, vaikka yrityksen suhteellinen riskitaso olisi käytännössä sama kuin muilla palveluntarjoajilla.

Valuatumin mallissa luokitukset on kalibroitu siten, että vain noin kolmannes yrityksistä sijoittuu A-luokkiin (ks. jakauma alla).Tämä on samansuuntainen kuin kansainvälisten luottoluokittajien, kuten Standard & Poor’s, käyttämät jakaumat. Sen sijaan esimerkiksi Suomen Asiakastieto luokittelee noin 90 % suomalaisista yrityksistä A-luokkiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sama yritys voi saada eri palveluissa erilaisen luokituksen. Valuatumin luokitus voi näyttää matalammalta, vaikka yrityksen suhteellinen riskitaso olisi sama.

Ero ei siis välttämättä johdu erilaisesta arviosta yrityksen riskistä, vaan siitä, miten luokitukset on jaettu yritysjoukkoon.

Eri mallit voivat arvioida saman yrityksen riskin eri tavalla. Valuatumin luottoluokitus perustuu XGBoost-koneoppimismalliin, kun taas perinteiset mallit perustuvat usein logistiseen regressioon tai muutamaan keskeiseen tunnuslukuun. Näiden mallien ero ei ole vain tekninen, vaan se vaikuttaa suoraan siihen, mitä riskitekijöitä malli tunnistaa ja miten paljon niitä painotetaan.

Logistisessa regressiossa malli käyttää samoja kertoimia kaikille yrityksille, eikä muuttujien paino vaihtele yrityskohtaisesti samalla tavalla kuin XGBoost-mallissa. XGBoost-malli pystyy huomioimaan yrityskohtaisia tilanteita joustavammin: sama tunnusluku ei vaikuta kaikkiin yrityksiin samalla tavalla, vaan merkitys voi riippua muista yrityksen ominaisuuksista.

Lisäksi XGBoost-malli pystyy hyödyntämään laajempaa muuttujajoukkoa ja tunnistamaan monimutkaisempia riippuvuuksia kuin perinteinen regressiomalli.

Tämän vuoksi Valuatumin malli voi tunnistaa riskin korkeaksi tilanteessa, jossa yksinkertaisempi malli ei näe samaa varoitussignaalia. Esimerkiksi poikkeuksellisen suuret saamiset, heikko kassapuskuri tai muut taseen piilevät riskit voivat nostaa Valuatumin mallissa riskitasoa, vaikka perinteinen malli pitäisi yritystä vielä melko turvallisena. Tällöin kyse ei ole vain eri kirjainluokituksesta, vaan aidosti erilaisesta riskiarviosta.

Valuatumin luottoluokitus perustuu tilastolliseen riskimalliin, joka hyödyntää laajasti suomalaisten yritysten historiallisia tilinpäätös-, maksuhäiriö- ja konkurssitietoja. Malli arvioi, millaisella todennäköisyydellä tietyn profiilin yrityksille syntyy maksuhäiriöitä tai konkurssiriskiä.

Luokitus ei perustu yksittäiseen tunnuslukuun, vaan kokonaisuuteen. Malli huomioi erityisesti vakavaraisuuden, kannattavuuden, maksuvalmiuden, taseen rakenteen, toimialan riskitason sekä eräitä muita yrityksen riskinkantokykyä kuvaavia tekijöitä.

Tyypillisesti tärkeimpiä tekijöitä ovat:

• Vakavaraisuus, erityisesti omavaraisuusaste
• Kannattavuus, kuten pääoman tuotto
• Maksuvalmius, esimerkiksi kassan koko suhteessa liiketoiminnan volyymiin ja lyhytaikaisiin velkoihin
• Taseen rakenne, kuten varojen jakautuminen kassaan, saamisiin ja muihin eriin
• Toimialariski, eli kuinka paljon kyseisen toimialan yrityksiä menee keskimäärin nurin

Käytännössä hyvä luokitus edellyttää yleensä sitä, että yrityksellä on sekä terve kannattavuus että riittävä puskurikyky suhteessa liiketoiminnan riskeihin.

Ei yksinään. Yrityskohtaiset tekijät ovat edelleen erittäin tärkeitä ja ratkaisevat paljon. Toimialariski kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka korkea rima hyvälle luokitukselle on.

Toisin sanoen: samalla kannattavuudella ja vakavaraisuudella matalariskisellä toimialalla toimiva yritys voi saada paremman luokituksen kuin korkeariskisellä toimialalla toimiva yritys. Silti jokaisella toimialalla on sekä vahvasti että heikosti luokiteltuja yrityksiä.

Luottoluokitus kannattaa nähdä tiivistettynä riskisignaalina, ei lopullisena tuomiona yrityksen laadusta. Se kertoo, miten yritys sijoittuu tilastollisesti suhteessa muihin yrityksiin ja millainen riskitaso sen tunnuslukuihin, taseeseen ja toimialaan liittyy.

Parhaimmillaan luottoluokitus auttaa yritysjohtoa ymmärtämään:

• mitkä tekijät vahvistavat yrityksen asemaa
• mitkä tekijät rajoittavat rahoitettavuutta
• mitä kehittämällä yrityksen riskiprofiilia voi parantaa

Kassa ja maksuvalmius vaikuttavat siihen, kuinka hyvin yritys kestää arjen häiriöitä, viiveitä ja yllätyksiä. Jos liiketoiminnan volyymi on suuri mutta kassapuskurit pienet, yrityksen kyky selvitä tilapäisistä ongelmista voi olla heikompi.

Mallissa katsotaan muun muassa kassaa suhteessa liikevaihtoon, kuluihin, lyhytaikaisiin velkoihin ja taseen muihin eriin. Vahva maksuvalmius tukee luokitusta, koska se parantaa yrityksen häiriönsietokykyä.

Kannattavuus on tärkeä tekijä, mutta se ei yksin ratkaise luottoluokitusta. Yrityksellä voi olla hyvä tulos, mutta silti luokitus voi jäädä vaatimattomaksi esimerkiksi silloin, jos:

• oma pääoma on pieni suhteessa liiketoiminnan volyymiin
• kassapuskurit ovat ohuet
• toimiala on keskimääräistä riskisempi
• tase ei anna riittävää suojaa mahdollisten häiriöiden varalle

Luottoluokitus mittaa ennen kaikkea riskinkantokykyä. Hyväkin liiketoiminta voi olla rahoittajan näkökulmasta haavoittuva, jos yhden huonon vuoden tai yksittäisen projektin epäonnistumisen vaikutus olisi suuri.

Omavaraisuusaste kertoo suhteellisesta vakavaraisuudesta, mutta ei yksin kerro, kuinka suuri yrityksen todellinen puskurikyky euroissa on.

Yrityksellä voi olla korkea omavaraisuusaste, mutta jos tase on pieni ja liiketoiminnan volyymi suuri, omistajien riskinkantokyky voi silti olla rajoitettu. Rahoittajan näkökulmasta ratkaisevaa on usein myös se, kuinka paljon omaa pääomaa ja muita turvaavia varoja yrityksellä on absoluuttisesti.

Kyllä voi. Toimialariski on olennainen osa luottoriskin arviointia, koska eri toimialoilla konkurssien ja maksuhäiriöiden määrä vaihtelee selvästi.

Jos toimiala on keskimääräistä riskisempi, yritykseltä vaaditaan yleensä vahvemmat tunnusluvut päästäkseen samaan luottoluokkaan kuin matalariskisemmällä toimialalla toimiva yritys. Tämä ei tarkoita, että toimiala yksin määrää luokituksen, mutta se nostaa rimaa.

Ei välttämättä. Heikko tai keskitasoa matalampi luokitus ei automaattisesti tarkoita, että yrityksen liiketoiminta olisi huonoa tai että yritys olisi välittömässä vaarassa.

Se tarkoittaa yleensä, että tilastollisesti katsottuna yrityksen riskitaso on korkeampi kuin paremmin luokitelluilla yrityksillä. Syynä voi olla esimerkiksi riskinen toimiala, pieni absoluuttinen oma pääoma, rajallinen kassapuskuri tai taseen koko suhteessa liiketoiminnan volyymiin.

Luottoluokitus voi muuttua, jos yrityksen tunnusluvut muuttuvat tai jos toimintaympäristö muuttuu. Esimerkiksi:

• kannattavuus heikkenee tai paranee
• oma pääoma kasvaa tai pienenee
• kassa vahvistuu tai heikkenee
• toimialan riskitaso muuttuu
• liiketoiminnan volyymi kasvaa nopeammin kuin puskurit

Joillakin toimialoilla myös suhdanteet vaikuttavat voimakkaasti. Tällöin samanlaisillakin yrityskohtaisilla luvuilla voidaan eri vuosina päätyä erilaiseen riskitasoon.

Kyllä voi. Luottoluokitusta voi yleensä parantaa vahvistamalla yrityksen riskinkantokykyä. Käytännössä tähän vaikuttavat usein eniten:

• oman pääoman vahvistaminen
• kassapuskurien kasvattaminen
• kannattavuuden parantaminen
• taseen vahvistaminen suhteessa liiketoiminnan volyymiin
• riskienhallinnan ja liiketoiminnan ennustettavuuden parantaminen

Erityisesti korkeariskisillä toimialoilla vahva oma pääoma ja riittävä puskuritaso korostuvat.

Kyllä. Rahoituksen saatavuuteen vaikuttaa luottoluokituksen lisäksi moni muukin asia, kuten pankkien oma riskipolitiikka, sääntely, vakuusvaatimukset, markkinatilanne ja toimialan yleinen suhdanne.

Siksi on mahdollista, että hyvin hoidettu yritys kohtaa rahoitusmarkkinassa tiukemmat ehdot kuin sen operatiivinen laatu yksin antaisi odottaa. Luottoluokitus on tärkeä osa arviointia, mutta ei ainoa päätöstekijä.