Yrityksen konkurssi: menettely, luvut ja varoitusmerkit

Yrityksen konkurssi on maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen koko omaisuus käytetään kerralla kaikkien velkojen maksuun. Tuomioistuin asettaa yrityksen konkurssiin, kun se on muuten kuin tilapäisesti kyvytön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä (konkurssilaki 120/2004, 2 luku 1 §). Ratkaisevaa on maksukyvyttömyys, ei se, näyttääkö tase kirjanpidollisesti ylijäämäiseltä. Yrityksen maksukyvyttömyyden taustalla on usein pitkään jatkunut tappiollisuus, joka heikentää kassaa ja vaikeuttaa lisärahoituksen saamista erääntyvien maksujen hoitamiseen.

Konkurssiin asettamisesta päättää käräjäoikeus joko velallisen oman tai velkojan hakemuksen perusteella. Konkurssi eroaa yrityssaneerauksesta selvästi. Saneerauksessa elinkelpoiseksi arvioitu yritys jatkaa toimintaa ja velat järjestellään maksuohjelmalla. Konkurssissa toiminta loppuu ja omaisuus muutetaan rahaksi. Luottoriskin näkökulmasta konkurssi on juuri se tapahtuma, jonka todennäköisyyttä luottoluokitus ja konkurssiriskiarvio yrittävät ennakoida.

Konkurssi etenee hakemuksesta lopputilitykseen, ja koko menettely kestää tavallisesti kahdesta viiteen vuotta. Pesänhoitaja johtaa työtä tuomioistuimen valvonnassa ja velkojien lukuun. Alkuvaiheessa selvitetään, mitä varoja ja velkoja yrityksellä on ja mistä maksukyvyttömyys johtui. Loppuvaiheessa omaisuus myydään ja tuotto jaetaan velkojille laissa määrätyssä etuoikeusjärjestyksessä. Vaiheet ovat pääpiirteissään nämä:

1. Konkurssihakemus käräjäoikeuteen. Hakijana on velallinen itse tai velkoja.
2. Konkurssiin asettaminen. Tuomioistuin toteaa maksukyvyttömyyden ja määrää pesänhoitajan.
3. Pesäluettelo ja velallisselvitys. Pesänhoitaja listaa varat ja velat ja selvittää konkurssin syyt.
4. Saatavien valvonta. Velkojat ilmoittavat saatavansa, ja niistä laaditaan jakoluettelo.
5. Realisointi ja jako. Omaisuus muutetaan rahaksi ja jaetaan velkojille etuoikeusjärjestyksessä.
6. Lopputilitys ja purkautuminen. Menettely päättyy, ja PRH merkitsee yrityksen purkautuneeksi kaupparekisteristä.

Iso osa konkursseista ei etene jakoon asti. Jos pesän varat eivät riitä edes menettelyn kuluihin, tuomioistuin määrää konkurssin raukeamaan, jolloin omaisuutta ei realisoida velkojille (Suomi.fi). Mitä se tarkoittaa velkojan kannalta, käsittelen lopussa.

Velkoja voi hakea yrityksen konkurssiin, kun saatava on selvä ja erääntynyt eikä yritys maksa sitä viikon kuluessa konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta. Kirjanpitovelvollista yritystä pidetään tällöin maksukyvyttömänä, ellei muuta osoiteta (konkurssilaki 120/2004, 2 luku 3 §). Tämä olettama on käytännössä yleisin peruste velkojan konkurssihakemukselle.

Konkurssiuhkainen maksukehotus ei ole perintäkeino vaan viimeinen signaali ennen oikeudellista menettelyä. Se tehdään kirjallisesti, ja siinä kerrotaan saatavan peruste ja määrä sekä varoitetaan, että maksamatta jättäminen johtaa konkurssihakemukseen. Määräaikaa pidennettiin koronakriisin aikana väliaikaisesti 30 päivään, mutta laki palautui viikon määräaikaan. Toimivassa luotonvalvonnassa tähän ei yleensä tarvitse mennä. Kun maksuviiveisiin puututaan ajoissa ja luottopäätökset tehdään ennen kauppaa, konkurssihakemus jää harvinaiseksi äärikeinoksi.

Suomessa pantiin vireille 3 906 konkurssia vuonna 2025, kun vuotta aiemmin määrä oli 3 488 (Tilastokeskus). Kasvua oli 12 prosenttia. Nousu ei taittunut alkuvuonna 2026. Kesäkuussa 2026 vireille pantiin 332 konkurssia, ja vireille pantujen konkurssien 12 kuukauden liukuva vuosimuutos oli 7 prosenttia (Tilastokeskus).

Kun laskemme Tilastokeskuksen kuukausiluvut yhteen, tammi-kesäkuussa 2026 vireille pantiin noin 2 165 konkurssia. Kevätkuukaudet jäivät talvea matalammiksi, haarukassa 320–392 konkurssia kuukaudessa. Seitsemän prosentin liukuva kasvu vuoden 2025 tasoon nähden tarkoittaa, että 12 kuukauden summa on noussut jo noin 4 000 konkurssiin. Luvut osoittavat, että konkurssien määrä on pysynyt korkeana ja kasvanut edelleen vuoden 2025 tasosta. Yksittäisten kuukausien vaihtelusta ei vielä voi päätellä, että kasvu olisi taittunut tai taso vakiintunut.

Vireille pantu konkurssi ei ole sama asia kuin loppuun viety. Osa hakemuksista peruuntuu tai hylätään, ja moni menettely raukeaa myöhemmin varojen puutteeseen. Vireillepanoluvut kertovat siis riskin suunnan ja tason, eivät lopullista määrää konkurssiin menneistä yrityksistä.

Konkurssia ennakoi parhaiten tunnuslukujen yhdistelmä, ei yksittäinen luku. Selvin yksittäinen signaali on silti negatiivinen oma pääoma. Kun osakeyhtiön oma pääoma painuu miinukselle, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus (osakeyhtiölaki 624/2006, 20 luku 23 §). Merkintä näkyy kaupparekisterissä, ja se on luotonantajalle vahva varoitus.

Muut merkit kertovat harvoin yksin mitään, mutta yhdessä ne muodostavat kuvan:

• Heikko omavaraisuusaste ja ohut oma pääoma.
• Maksuvalmiuden romahdus: lyhytaikaiset velat kasvavat nopeammin kuin rahoitusomaisuus.
• Toistuvat tappiot, jotka syövät omaa pääomaa vuosi vuodelta.
• Maksuhäiriömerkinnät ja protestoidut tratat.
• Tilinpäätöksen myöhästyminen tai puuttuminen rekisteristä.

Valuatumin malli painottaa juuri näiden yhdistelmää. Yksittäinen heikko vuosi ei vielä siirrä yritystä heikoimpiin riskiluokkiin, mutta samanaikainen vakavaraisuuden, maksuvalmiuden ja kannattavuuden heikkeneminen tekee. Malli laskee arvion kahden vuoden konkurssiriskistä ja luokan asteikolla AAA–C yli 300 000 suomalaisyritykselle (heinäkuu 2026). Tässä on myös rajoite, joka kannattaa sanoa ääneen. Malli ei näe tilauskantaa eikä omistajan mahdollisuutta lisärahoitukseen. Se arvioi todennäköisyyttä samankaltaisten yritysten historian pohjalta, ei yksittäisen yrityksen kohtaloa. Osa heikoimmankin luokan yrityksistä jatkaa normaalisti. Yhdistelmää kannattaa tulkita luottoluokituksen kautta, joka tiivistää nämä signaalit yhdeksi arvioksi.

Velkojalle konkurssi tarkoittaa useimmiten pientä tai olematonta kertymää. Konkurssiasiamiehen mukaan noin 60–70 prosenttia aloitetuista konkursseista raukeaa varojen puutteeseen (Yle, konkurssiasiamiehen toimisto). Raukeaminen tarkoittaa, ettei jakoa tehdä lainkaan, koska pesän varat eivät riitä edes menettelyn kuluihin. Vakuudeton velkoja jää näissä tapauksissa lähes aina ilman suoritusta.

Silloinkin kun jako tehdään, järjestys ratkaisee. Panttivelkojat ja etuoikeutetut saatavat maksetaan ensin, ja tavallinen tavarantoimittaja on jonon hännillä. Käytännön johtopäätös on suora: luottoriskiä hallitaan ennen kauppaa, ei konkurssin jälkeen. Maksuajan myöntäminen on luottopäätös, vaikka sitä ei sellaiseksi kutsuttaisi. Kun vastapuolen luottoluokituksen, maksuhäiriöt ja tilinpäätöksen tuoreuden tarkistaa ennen sopimusta, konkurssiin päätyvät tapaukset erottuvat useimmiten etukäteen kohonneena riskinä. Tarkista sopimuskumppanin luottoluokitus ja tunnusluvut yrityshaustamme ennen kuin myönnät maksuaikaa tai toimitat laskulla.